Onnistuinpas kirjautumaan sisään, luulin jo unohtaneeni salasanan. Tämä blogi päättyy. Lapsettomuuteni jatkuu edelleen, hoidot ovat käynnissä, toistaiseksi tuloksetta. Toivo on taas karannut jonnekin entistä kauemmas pois. Tätä blogia en kuitenkaan enää pysty jatkamaan, näköjään olen taipuvainen tuntoja purkaessani vaipumaan entistä syvemmälle synkkyyteen. Kaikille teille toivotan kuitenkin aurinkoista kevättä ja onnea elämään ja yritykseen, yritätte sitten lasta tai ihan mitä tahansa muuta. Kiitos, kumarrus, hyvästi.

Uusi alku

Kuukautiset alkoivat. Viime kierron pituudeksi jäi 25 päivää, vuoto alkoi heti Terolutin loputtua. Todennäköisesti siis ovulaatiota ei tapahtunut. No, yritys hyvä, kymmenen. Polikäyntiä odotellessa.

Vääryys

Tänään kirosin maailman ja elämän epäoikeudenmukaisuutta ja itkin työpaikan vessassa. En kuitenkaan itseni takia, vaan tuttavan, jolla todettiin yllättäen vakava sairaus. Nuorelle perheenäidille luvataan elinaikaa maksimissaan pari vuotta, ja sekin on optimismia. Omat murheeni ovat kuitenkin aika pieniä, kuten olen jo ennenkin todennut. Päässäni pyörivät taas haavekuvat adoptiolapsista.

Isänpäivä

Isänpäivä on minusta paljon raskaampi päivä kuin äitienpäivä. Isänpäivänä mietin koko ajan, miten olisin miestä muistanut ja huomioinut, ja miten ylpeä isä mieheni olisikaan. Tunnen myös syyllisyyttä ja häpeää, koska en ole pystynyt tarjoamaan miehelleni edes lasta.

En ole kertonut tästä blogista kenellekään, en edes miehelle. Kirjoitan tänne ainoastaan, kun hän ei ole kotona. Emme edes keskustele lapsettomuudesta kovinkaan paljon, en tiedä onko hän täysin ymmärtänyt, miten raskaasti olen asian ottanut. Keskusteluyritykset päättyvät helposti siihen, että minä itken silmät päästäni. Ihan jatkuvasti en halua vain itkeskellä ja surra, joten helpompaa on kun asiasta ei puhu liian usein. En myöskään halua ylianalysoida ja märehtiä asioita liiaksi, eikä minulla siihen oikeastaan ole tarvettakaan.
Tänne pystyn sentään nykyään jo kirjoittamaan itkemättä. Edistystä kai sekin.

Jännitystä

Taas alkaa olla se aika kuukaudesta, jolloin rekisteröin jokaisen nipistyksen, pakotuksen ja yökötyksen ja vertailen tuntemuksia kiivaasti aiempien kiertojen tuntemuksiin. Jokaisen oireen ja oireen puuttumisen tulkitsen tietysti merkiksi alkavasta raskaudesta, vaikka näin aikaisessa vaiheessa mistään ei oikeasti kyllä voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Nyt on meneillään vasta kiertopäivä 21, eli  mitään testejä ei kannata tehdä ainakaan viikkoon, kuukautisten myöhästymisestä ei tiedä vielä silloinkaan. Täytyisi kehittää jotain muuta tekemistä, jolla ajatukset saisi pois kierron vaiheesta. Harmi, että ulkoilmakaan ei oikein houkuttele.

Seksiä

Kun aloimme seurustella miehen kanssa, meni melkein kaksi vuotta ennen kuin vietimme yön yhdessä harrastamatta seksiä vähintään kerran. Samassa osoitteessa kuitenkin nukuimme lähes joka yö. Oikeastaan vasta kun muutimme yhteen alkoivat kerrat harventua. Jos en tuolloin olisi syönyt pillereitä, olisi kyllä ollut jo aikamoinen ihme ellen olisi tullut raskaaksi.

Nykyään moista voi vain muistella. Kaksi kertaa viikossa tai harvemminkin tuntuu nykyään jo ihan riittävältä. Stressi, kiire ja tietysti myös ensihuuman jääminen kauas taa vievät veronsa. Sinänsä olen ihan tyytyväinen seksielämäämme tälläisenäkin, mutta raskautta tavoiteltaessa tämä tietysti tietää sitä, että seksiä täytyy harrastaa myös silloin kun kumpaakaan ei nyt ihan hirveästi kiinnosta. Mitään ihan pakkopullaa seksi ei meillä ole ainakaan vielä koskaan ollut, mutta kyllä tämä tilanne luonnollisesti kasaa paineita myös makuukammarin puolelle.

Tässä kuussa olen pitänyt huolen siitä, että ainakaan seksittömyyden takia ovulaatio ei ole voinut mennä ohi. Miehen kanssa en asiasta ennakkoon varsinaisesti keskustellut, mutta luulisin, että hän jotain on huomannut. Tämä kierto on minun viimeinen mahdollisuuteni tulla raskaaksi ennen käyntiä lapsettomuuspoliklinikalla. Siksipä olenkin nyt kohdistanut lapsentekoon kaiken tarmoni ja päättäväisyyteni, mikä varmasti kyllä takaa sen, että onnistumista on turha odottaa. Poliklinikkakäynnin jälkeen lapsettomuudesta tulee virallista. Sen jälkeen olemme lapsettomuushoidoissa käyvä pari, jolla on diagnoosinumero ja joka näkyy tilastoissa. Tähän saakka olemme olleet vain kaksi ihmistä, jotka joutuvat odottamaan vähän pidempään.

Lista

Blogimaailmassa on kovin muodikasta tehdä erilaisia listoja ja luetteloita. 100 asiaa minusta. 25 lempikirjaani. 77 suosikkieläintäni. Top 43 parhaat poseeraukseni. Bloggerkin ehdottaa: Lisää luettelo suosikkikirjoista, elokuvista tai muusta mukavasta. Niinpä minäkin päätin kirjoittaa blogiini listan. Olkaa hyvät, 40 tunnetta lapsettomuudesta.

1. Epävarmuus. Koska? Mitä? Nytkö? Eikö?

2. Alemmuudentunne. No en kai minä mitään olisi ansainnutkaan.

3. Turhautuminen. Ihan sama, ei jaksa enää kiinnostaa.

4. Pettymys. Ai ei, no, ei se mitään, häntä pystyssä eteenpäin!

5. Katkeruus. No, siinähän valitatte yöheräilyistä.

6. Ahdistus. Olo on kuin valkosipulilla puristimessa.

7. Pelko. Mitä jos ei kuitenkaan koskaan mitään, ja sitten kaikki vaan?

8. Pettymys. Jaahas, no kolmas kerta toden sanoo.

9. Toivottomuus. Ei tästä mitään tule.

10. Epätoivo. Ei minusta mihinkään ole.

11. Toivo. Mutta mitä jos kuitenkin?

12. Pettymys. No, eipä tämä elämä nyt tähän lopu.

13. Suru. Mitäs vollotat? Eihän kukaan nyt kuollut ole.

14. Kipu. Puristava.

15. Tuska. Repivä.

16. Pettymys. Kappas kappas, ai että ei, no, eipä sitten niin.

17. Syyllisyys. Jos olisin silloin 10 vuotta sitten tiennyt, olisin jättänyt sellerin syömättä ja kaikki olisi hyvin.

18. Avuttomuus. Tee noin ja näin ja sitten silleen, mutta eihän se kyllä oikeasti tietysti auta.

19.Voimattomuus. Jaksaiskos... no ei.

20. Pettymys. No, ei se nyt kerrasta ole kiinni, nyt on jo yritetty niin kauan, että ensi kerralla jo sitten varmasti.

21. Itsesääli. Voi minua raukkaa, kun maailma on kova.

22. Itseinho. No, eipä tämmöinen nyt mitään ansaitsekaan.

23. Itsesyytös. Omapa on vikani, kun olen elänyt niin huonosti.

24. Pettymys. Jahas, no, eipä tässä sitten mitään, katsellaan.

25. Kateus. Kyllä tuollakin on noita muksuja jo aivan kohtuuttoman monta.

26. Synkkyys. Mistään mitään kuitenkaan koskaan.

27. Masennus. ---------------

28. Pettymys. No, kyllä se siitä vielä.

29. Ärtymys. Onko noiden rintojen ihan pakko olla noin kipeät?

30. Kärttyisyys. Onko se nyt ihan välttämätöntä, että täällä kaupassa on näin paljon ihmisiä?

31. Viha. Pitäkää tunkkinne.

32. Pettymys. Ensi kerralla paremmalla onnella!

33. Eristäytyminen. Joo, kiitos vaan, mutta ei kiitos nyt just.

34. Yksinäisyys. Kun ei kukaan koskaan.

35. Erilaisuus. Niin, meillähän se menee vähän eri lailla...

36. Pettymys. No, ei heitetä kirvestä kaivoon!

37. Näköalattomuus. Entä jos ei koskaan kuitenkaan?

38. Vapauden menetys. Sori, ei pysty, en voi lähteä, mitäs jos vaikka kuitenkin ovuloin?

39. Toivon menetys. Ai miten niin kaikki on aina mahdollista?

40. Pettymys. Kun ei niin ei.