keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Vääryys
Tänään kirosin maailman ja elämän epäoikeudenmukaisuutta ja itkin työpaikan vessassa. En kuitenkaan itseni takia, vaan tuttavan, jolla todettiin yllättäen vakava sairaus. Nuorelle perheenäidille luvataan elinaikaa maksimissaan pari vuotta, ja sekin on optimismia. Omat murheeni ovat kuitenkin aika pieniä, kuten olen jo ennenkin todennut. Päässäni pyörivät taas haavekuvat adoptiolapsista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen pahoillani tuttavasi puolesta, koskaan ei tiedä milloin ja millaisia vastoinkäymisiä tulee kohdalle. Voimia sinulle, jotta voit olla parhaasi mukaan tukena sairastuneelle.
VastaaPoista