Luonnonoikku

Hämmentävää. En osaa enää kirjoittaa. Miten pitkä siitä onkaan, kun olen viimeksi edes yrittänyt tuottaa tekstiä? Ihan oikeaa, luettavaksi tarkoitettua tekstiä. Olenhan minä toki sähköposteja kirjoittanut. Ja töissä tuotan päivittäin sivukaupalla painavaa asiaa. Tekstiä, jossa kertoisin omista tunteistani tai edes itsestäni en ole kirjoittanut... niin. Moneen, moneen vuoteen.

Nyt olo alkoi kuitenkin olla sellainen, että pakko tätä on jossain purkaa. Pakkohan tätä asiaa on jotenkin työstää, että siitä pääsisi yli. Ei nimittäin ole ihan helppoa hyväksyä, että minä en ole ihan samanlainen kuin useimmat muut. Minussa on jokin vika. Olen vielä melko nuori, hiljalleen kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä nainen. Tunnen itseni kaikin puolin terveeksi, herään useimpina aamuina pirteänä ja onnellisena. Olen hoikka ja liikun kohtuullisesti. Teen arvostettua ja hyväpalkkaista työtä, josta vieläpä nautin. Olen naimisissa ihanan, komean, fiksun ja menestyvän miehen kanssa. Meillä on mukava koti, suloinen lemmikki ja farmariauto. Meillä on varaa ja mahdollisuus matkustella ja harrastaa. Elämä on täydellistä. Jotain kuitenkin puuttuu. Koska minä olen viallinen.

Olemme yrittäneet lasta nyt pari vuotta. Aika ei ole pitkä, tiedän. Kuukautiset ovat tulleet vuoden aikana tasaisen harvoin, parin kuukauden välein. Joka kierrolla toisen kuukauden ajan olo on etova, vatsaa nipistelee ja rinnat  kipeytyvät. En osaa edes arvioida, miten monta raskaustestiä olen tehnyt. Lääkkeillä kuukautiset tulevat säännöllisesti. Silti joka kuukausi ennen niiden alkua ehdin olla vähän aikaa täysin vakuuttunut siitä, että nyt olen raskaana.

Gynekologi ei todennut ultraäänitutkimuksessa mitään erityistä. Laboratoriokokeet olivat kunnossa. Miehen siemenneste on erinomaista. Ainoa esiin nouseva syy lapsettomuudelle on, että minä en ovuloi. Lähete jatkohoitoihin on vetämässä.

Minussa täytyy olla jokin todella vakava vika. Jokin valuvirhe, jota ei kuuluisi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Jokin piilevä, kaamea ominaisuus, jota vain en itse huomaa. Näin viallisen ihmisen ei kuulu jatkaa sukua, ei tuottaa tähän maailmaan enää yhtään ihmistä, joka edes mahdollisesti olisi yhtä pahasti viallinen. Jos näin ei muka ole, miksi en sitten tule raskaaksi? Ihmisethän lisääntyvät jo melkein pelkästä ajatuksesta, lapsia syntyy narkkareille, alkoholisteille ja muille, jotka niistä eivät pysty tai edes halua pitää huolta. Mutta ei minulle, ei, koska minussa on jotain liian pahasti pielessä.

Perustin tämän blogin, koska minusta tuntui siltä. Tunne omasta kelvottomuudesta kävi niin voimakkaaksi, että tarvitsin paikan johon tunteitani purkaa. En tiedä, miten aktiivisesti tulen tekstejä päivittämään, mutta pahoin pelkään, että edessä on vielä pitkä tie ja vielä monta pettymystä, joten todennäköisesti minusta kuullaan täällä vielä.