sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kipuilua

Alavatsaa nippailee. Rinnat aristavat. Yököttää. Sama juttu joka kuukausi. Oireilla ei edes näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa, onko ovulaatiota tapahtunut vai ei. Yleensä teen raskaustestin mahdollisimman pian, ihan vain siksi, että en ehdi elätellä turhia toiveita ja laskeskella äitiysloman alkupäiviä liian pitkään. Yleensä kuukautisetkin sitten alkavat aika pian. Nyt testit ovat kaapista loppu, ehkä ensi kertaa tämän yrittämisen aikana. Löytäisin kaikista lähiseudun apteekeista raskaustestit vaikka silmät sidottuna. Tällä kertaa usko raskaana olemiseen on kyllä niin hatara, että en taida jaksaa vaivautua. Toisaalta, tässä voi mennä vielä hyvinkin kymmenen päivää ennen kuukautisten alkua. Pitkä aika kehittää olemattomia kuvitelmia.

Yrittämisen alkuvaiheessa raportoin tuntemukseni ja testientekoni tarkaan miehelle. Jo pitkään olen kuitenkin pysytellyt niistä aivan hiljaa. Parempi, että pettymys ei ole molemmille joka kuukausi yhtä iso. Mies on ottanut koko asian kovin rauhallisesti. Välillä rauhallisuus tuntuu välinpitämättömyydeltä. Ehkä se ei kuitenkaan ole sitä. Miehestä tulisi hyvä isä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti