maanantai 10. lokakuuta 2011

Ahdistus

Viime aikoina minua ei juuri ole ahdistanut. Työpäivät ovat venyneet niin pitkiksi, että ahdistumiselle ei ole jäänyt aikaa. Vaikka lapsettomuudesta kirjoittaminen toisaalta helpottaa, se kyllä ainakin minun kohdallani myös lisää ahdistusta. Jään miettimään asioita pidemmäksi aikaa, suorastaan piehtaroin itsesäälissä ja arvottomuudessa. Kun elän elämääni muualla, minua ei ahdista. Rypeminen ja asioiden jahnaaminen ei edistä mitään, eikä taatusti tee minulle hyvää.

Lapsettomuuttani mietin kyllä joka päivä. Ei mene hetkeäkään niin, etten olisi tietoinen kierron vaiheesta. Kuulostelen jatkuvasti kehoani. Miksi vatsaa nipistelee? Miksi oikea nänni on kipeä? Miksi valkovuotoa tulee noin vähän? Miksi finnejä tulee noin paljon? Tietysti on myös joka-aamuinen pillerikourallinen, joka ei anna armoa. Metformiini. D-vitamiini. Foolihappo. Rauta hillittömän kuukautisvuodon jäljiltä. Nyt olen syönyt myös kaappiin eksyneitä monivitamiineja. Ja taas on se aika kuukaudesta, että valikoimaan kuuluu myös Terolut.

Tein taas pitkästä aikaa myös ovulaatiotestejä. Turhaan. Ei toivoakaan. Nyt odotetaan vain seuraavia kuukautisia, seuraavaa kiertoa ja taas uutta toivoa. Raivostuttavinta tässä on, että tämä voi jatkua vielä pitkään. Vuosia. Mitään ei voi suunnitella, kun koskaan ei tiedä. Tropiikinmatkaa ei uskalla varata kuukausien päähän, entä jos sitten onkin raskaana? Työsopimus on loppumassa alle yhdeksän kuukauden päästä. Pitäisi sopia uusia töitä, mutta miten pitkäksi aikaa? Entä jos olenkin raskaana puolen vuoden päästä, mitä sitten sanon uudelle työnantajalle? Mitä jos kaikesta huolimatta olisinkin raskaana jo nyt, voinko sopia uusia töitä vaikka tietäisin, että jään heti pois?  Onko sopimus sitten edes voimassa, jos jään äitiyslomalle ennen kuin edes aloitan työt? Ahdistavin vaihtoehtohan kuitenkin on jos en ole raskaana vielä silloinkaan, mitä sitten teen?

1 kommentti:

  1. Minä taisin ensimmäiset 3 vuotta toivomisesta olla pätkätöissä. Ensin olin työtön pari kuukautta, sitten lähdin työkkärin kurssille. Kurssilta töihin, jossa useampi lyhyt sopimus ennen vakipaikkaa.
    Yritysaika alkoi samaan aikaan kun irtisanoin itseni vakityöstä ja lähdin toiselle puolelle maata asumaan.
    Ajattelin aina, että asioilla on tapana järjestyä.
    Kyllä sitä tietysti aina mietti sitä sopimuksen jatkoa ja työttömäksi jäämistä. Niin vaan ei käynyt, onneksi.
    Mut minä hetkenä hyvänsä olisi ollut hyvä aika raskautua. Asiat olisivat järjestyneet.
    Ja nyt esimerkiksi... Nyt olisi oikein mainio aika raskautua..
    Mut se jää taas nähtäväksi.

    Tiedän ajatuksesi, tunnen ne omasta päästäni. Taitaa kuulua ihan asiaan..
    Toivottavasti ahdistus helpottaa ja etenkin... toivottavasti se ovulaatio ja plussa tulisivat.

    VastaaPoista